Muistojeni Ruusut

Allapäin nuo kauneimmat ruusut
Muistojeni tarhas yhä kukoistaa
Niin moni tallaa jalkoihinsa vain
Nuo tunteen kukat hellät taipuvaiset
Nuo tunteen kukat hellät taipuvaiset

Kukaan ymmärrä ei sorrettua
Kun yksinäni saan tietäni minä vaeltaa
Niin hyljättyynä kaikilta minä oon
Sen määrännyt on kohtaloni varmaan
Sen määrännyt on kohtaloni varmaan

Taas mä riennän muistojeni tarhaan
Yön hetket hiljaiset, en unta saada voi
Oi, kärsi sydän vieri kyynelein
Se hetkeks huojentaa mun surujani
Se hetkeks huojentaa mun surujani

Miksi näitä valitan ja huokaan
Kohtalolta ei saa mitään tinkiä
Kun kukat kuituu elo tyhjää on
Jos en mä kostutella voisi
Jos en mä kostutella voisi