Albin Stenman

Kilometrin syvyydessä kuulee juttuja
Vanhat myyrät muistelevat usein menneitä
Ja kerta kerran jälkeen tarinoissa päädytään
Vuosikymmenien taakse siihen Suureen Pamaukseen

Se oli tavallinen aamu, oli vielä hämärää
Sata miestä lähetettiin alas kuiluihin
Joku heitti rivon vitsin, he eivät voineet aavistaa
Ettei osa heistä palaisi maan päälle takaisin

Vanhat kaivosmiehet kertovat tarinaa
Kuinka syvä kuilu sylki suustaan kuolemaa
Siitä on jo kauan aikaa, kymmeniä vuosia
Silloin menetettiin monta hyvää miestä

Heti ruokatunnin jälkeen jonkun kuultiin huutavan
"Tänne vuotaa kaasua, nyt on kiire päästä pois"
Ja mainareiden vaimot kalpenivat kodeissaan
Kun räjähdykset helistivät astioita kaapeissa

Vanhat kaivosmiehet kertovat tarinaa
Kuinka syvä kuilu sylki suustaan kuolemaa
Musta savupatsas nousi maasta taivaaseen
Kuin paholaisen sormi herjaamassa Jumalaa

A-aa, aa-a-a-a-aa

Onnettomuus tutkittiin, sen syyksi todettiin
Määräyksien laiminlyönti ja piittaamattomuus
Vanha Albin Stenman oli tuolloin esimies
Eloonjääneet muistelivat hänen olleen kännissä

Vaikka Albin pantiin vastuuseen, hän vältti tuomion
Hänkin kuului niihin, jotka jäivät syvyyksiin

Vanhat kaivosmiehet kertovat tarinaa
Kuinka syvä kuilu sylki suustaan kuolemaa
Siitä on jo kauan aikaa, kymmeniä vuosia
Silloin menetettiin monta hyvää miestä

Meille nuoremmille mainareille kerrotaan
Että näillä käytävillä aave vaeltaa
Se hakee sovitusta eikä lepää milloinkaan
Albin Stenman kulkee tunneleissa lyhty kädessään
Albin Stenman kulkee tunneleissa lyhty kädessään

A-aa, aa-a-a-a-aa
Woo-oo-oo-oo
O-oo, oo-oo-oo-oo-oo