Olkoon!

Yks vaanii vaappuvaa vaahteranlehtee
alas maahan maatumaan tippumas
toikorannas istumas yksinään puun alla
poissa! Maalaaja muualla
lyö säkeinä säikeinä kirkkaalt taivaalt
ja piirrustusvihon tyttö repustaan kaivaa
ei rakkaan rinnalle synny tänää kilpii
lätäkön sinisii silmii arska laskeutuu
maalaa lähiöiden pihisevä vehrä
jotain mitä tehdä pitää Kalevalas olla
jokainen polla ammatissaa autuas
itsestään hautumas kuningasidea kukkulal
no khyl tuol o vastarannal o teatteri tules
anna kyttä sen denan maata vapaana vaa kuuses
lämpöö niille jotka goisii talven ulkona
vräpäten västäräkit pian tulkoo taas
etsitää yhes työhuone vetkuilles
nousee kitkujen takaa kesä messuilles
ystävät yksinäiset valtaa jazzikolon
kuolleille antaa siellä olemassaolon
täs talos tarjoilee, valoa varjoilleen
ja jaloille nostaa kivenhakkaajii kituvia
me pidetään presidenttinä ryysyviluria
piissit ikuisia, junien kyljissä lipuvia

olkoon! Meidät säästäkää
antaa vanhojen olla tuolla
antaa uusien syntyä ja kuolla

almanakkaa yks kiroillen täyttelee
toinen rakentelee reittei aarteiden ohi
kaikki jotka antaa ylen yleistämisest
ja nuotteja hyräillen tiedottomien olla
ollaa pureskelemas puolittaista totuutta
orjilla olutta, keskiluokalla kärrynpyörii
hysteeriset kuluttajat ostamassa namit
turha leimaa varattomii roskasakiks
viinatalkoot, lippu salkoo
ku dena saa massii se vie ne takaisin alkoo
heti aamulla ovista vilahtaa
ja valtion kirstussa kopeekat kilahtaa
miks tuntemattomii tuhisijoita vihahtaa
spurguja puduihin tääl vihaisina hinataa
ei se ällittömään päähän uutta tuo
mutta usko pois, noi kopit voi muuttaa sua

vaikka juopon vieres vaikee hengittää
niin viel niheempää mennä risoissa kengissä
olkoon rautateiden punanokat hengissä
ollaa kaikki edellee samassa jengissä

olkoon! Meidät säästäkää
antaa vanhojen olla tuolla
antaa uusien syntyä ja kuolla

olkoon tää kaiken elävän parhaaksi
rukoilen harvoin... nyt hartaasti
illan tullen repii palasiks piirrustukset
kiirukses tyttö raaputti vihkoon vision
"täällä sä tsiittaat ja roikut vieläki
sano dena kaataes lasolin pohjia viemärii
voi nuori, en tiedä paljoo tost
mut kaikki mikä syntyy on tuhoutumisen arvost
jokaiselle rikkaalle jota raha ahistaa
on luotu köyhä kärsii, veli vaivainen valittaa
alhaalla kaikki tätä aurinkoa ahmien
monimuotosena multa koivissa kasvie
soinnissa lapsien muututaan lempeeks
olkoon! Olkoon menneeks!
Syödessä puhetta, juodessa tietoo
opiskellen läpi yön, on aamulla hienoo
toinen ymmärtää jotain mitä mä en ymmärrä
siunaus siit, en osaa kaikkee yhtee ynnätä
kaks viatonta katsoo toisiinsa ymmällä
hiukset sekasin, likaiset kynnet molemmil

olkoon! Meidät säästäkää
antaa vanhojen olla tuolla
antaa uusien syntyä ja kuolla