Post Mortem

Käy tuuli yli luhistuneen vuoteen
Linnut tytön nukkuvan silmistä tappelee
Pohjoinen, etelä vaihtaa paikkaa
Itken maailmankaikkeuden pohjalla

Viisaus rehottaa tuolilla ja tuomitsee
Rakkaus makaa tunkiolla naamaa saastaa auraten
Mädäten haaveisiinsa turhuuksia kosiviin
Juhlien voittoa pahasta
Ja huokauksista rakennetut laivat kääntää kylkeään

Vuodet kuluu
Virheistä ei opi kasvojaan
Aika mataa nopeaa
On unohdus, se vaan
Vuodet kuluu
Virheistä ei opi kasvojaan
Aika mataa nopeaa
On unohdus, se vaan

Sielu on tehtävä, ei esine
Näinhän me sovittiin
Ja unet kartta kohti loputonta jokea
Missä sanat on voimia
Ja silmät vielä majakat
Piripintaan kaadettu aurinko

Minun salainen nimeni on kadotus
Unohtunut elämä, pois heitetty
Jalka voitokkaana päällä niskani
Vaikka korisen vielä hiljaa
Ja turhuuksista rakennetut laivat uppoavat satamaan

Vuodet kuluu
Virheistä ei opi kasvojaan
Aika mataa nopeaa
On unohdus, se vaan
Vuodet kuluu
Virheistä ei opi kasvojaan
Aika mataa nopeaa
On unohdus, se vaan