Laulu Oravasta

LcULU ORcVcSTc

Makeasti oravainen makaa
Sammalhuoneessansa
Sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen
cnsa
Ehtineet milloinkaan, ehtineet milloinkaan

Kammiostaan korkeasta katselee hän mailman
Piirii
Taisteloa allans monta, havuoksan rauhan viiri
Päällänsä liepoittaa, päällänsä liepoittaa

Mikä elo onnellinen keinuvassa kehtolinnass
Siellä kiikkuu oravainen armaan kuusen
äitinrinnass
Metsolan kantele soi, Metsolan kantele soi

Siellä torkkuu heiluhäntä, akkunalla pienoisella
Linnut laulain taivaan alla saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan, unien kultalaan