Kaksi Tarinaa

Niin se tyttö astui huoneeseen ja katsoi
Miestä pitkään hymyillen
Se näytti komealta, kaiken kokeneelta
Ja sai tytön nauramaan

Nauru vei sen miehen kauemmaksi haudastaan
Sai veren kiertämään
Ja kohta yhtä matkaa jatkoi kaksi tarinaa
Ovi huoneen suljettiin

Liian nuori juuttumaan
Liian vanha muuttumaan
Liian ylpeä itkemään
Liian nuori maatumaan
Liian vanha kulkemaan
Liian ylpeä huutamaan
Vuosikausia toisistaan

Niin se nauru loppui, pöly nurkkiin asettui
Seinät alkoi ahdistaa
Ja vaikka pieni sänky, kaukana kaksi toisistaan
Valvoo laidoillaan
Ja vain äänet rappukäytävän rikkoo hiljaisuuden
Raskasta hengittää

Liian nuori juuttumaan
Liian vanha muuttumaan
Liian ylpeä itkemään
Liian nuori maatumaan
Liian vanha kulkemaan
Liian ylpeä huutamaan

Ja kun ne katsoo toisiaan
Ne istuu hiljaa vaan
Kaukana toisistaan
Vuosikausia toisistaan