Illat Pitenee

Asemalta asemalle,
Halki pienoismaailman
Olen matkustellut öisin
Näkemättä päivän nousevan.

Lapsi olin, kun mä lähdin;
Poika miehen mittainen.
Tuhat yötä, tuhat vuotta
Asemilla arpaa heittäen.

Katselitko ikkunasta,
Kun ne vaihtoi mulle pään,
Silmät sitoi, huulet sulki?
Avain kaulaan, sitten pimeään...

refrain:
Voitko vielä mua rakastaa?
Anteeksiannollas en mitään tee.
Voitko pelkästään rakastaa,
Kun syksy jalkojani huuhtelee?
Illat nää pitenee...

Löysit jotain, josta emme
Lähtiessäin tietäneet:
Oudon viha-rakkautemme,
Jota toiset eivät sietäneet.

Pieni annos pyhää vihaa,
Katkeruutta, häpeää,
Ylpeyttä, kurjaa lihaa -
Etkö siinä rakkauttamme nää?

refrain

Ootko kotona, jos mä
Tulen ihan käymään vain?

Ja voitko vielä mua rakastaa?
Anteeksiannollas en mitään tee.
Voitko pelkästään rakastaa,
Kun syksy jalkojani huuhtelee?
Illat nää pitenee...