Neitoperho

Raapaisin kynttilään valon
Vihreän, paljastavan
Hyönteiset täyttivät talon
Näin aamun jo valkenevan

Tuon valvotun yön aina muistan
Kun tuulee ja sua ikävöin
Sinun naurusi, laulusi muistan
Ne mielessäin käy päivin, öin
Kun tuulee, ja sua ikävöin
Kuu ikkunan ohit'se kulkee
Se varjot saa taas kasvamaan
Yö syliinsä ihmisen sulkee
Joka jäänyt on odottamaan

Olen sulkenut muistojen verhon
Ja aukaissut taas uudestaan
Sinut vangit'sin kuin neitoperhon
Oksa raapaisee taas ikkunaan
Ajan suuntaa en saa muuttumaan

Mä aukaisen kirjan ja suljen
Nuo tiedot on vanhentuneet
Mä varjoni vierellä kuljen
On taulutkin haalistuneet

Yli aikojen, merten mä kuulen
Sinun äänesi päivin ja öin
Sinun laulusi, naurusi kuulen
Kun tuulee, ja sua ikävöin
Kun tuulee, ja sua ikävöin