Takaisin Narniaan

Linnanpihaan tuulee
Satyyrit on vieneet aamun pois
Ja ruusupensaat kuihtuu hiljaa pois
Kasvottomat luulee
Että lehden noin vain kääntää voi
Päiviin jotka puille sielun loi

Tuule tuuli aikain taa
Käy metsään viimeiseen!
Nosta pinnan alta maa, jonka kätkit eiliseen
Eiliseen

Senhän tietää kaikki nuo
Nuo jotka kuusta valon juo
Ja aamun värit silmissään tuo maailmaan
Tuntee polun jokaisen hän joka
Muistaa ajan sen
Kun ensi kerran löysi tiensä Narniaan aslan
Aslan aslan

Linnanpihaan tuulee
Portit hakkaa vasten toisiaan
Hiekkaan hukkuu kyynel toisinaan
Kasvottomat luulee etteivät he
Enää milloinkaan
Löytää voisi tietään Narniaan

Aslan aslan
Aslan