Pokka

Yhtä toivon enemmän kuin muuta
Paljon sen vuoksi antaisin
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit
Ja miten kerran toisensa jälkeen
Se kaikki uudestaan nöyryytti

Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo
Vai pidäksä mua tyhmänä
Jolla ei ole väliä?
Itsetäänselvyytenä, lasten palapelinä?

Pokkaa sul on ainakin
Se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
Jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen
Et noin voi tehdä toisille
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
Sul on pokkaa ainakin

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa
Varsinkaan, kun se mitään muuta ei
Mut tekisitkö sä uudestaan
Saman, jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä palaakaan inhimillisyydestä?

Pokkaa sul on ainakin
Se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
Jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen
Et noin voi tehdä toisille
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
Sul on pokkaa ainakin

Joo mä tiedän mitä tunnen
Mutta koskaan sitä ääneen sano en
Mä pelkään, että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda
Siihen suostu enää en
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan

Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä
Siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä
Kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
Siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja

Pokkaa sul on ainakin
Se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
Jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen
Et noin voi tehdä toisille
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
Sul on pokkaa ainakin

Mistä sait sen käsityksen
Et noin voi tehdä toisille
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
Sul on pokkaa ainakin
Pokkaa ainakin