Haavoitettu

Jos kaadat minut maahan,
Niin tahdon unohtaa,
Sen päivän jolloin synnyin,
En nousta milloinkaan.

Niin kauas kuin voit mennä,
Niin lähde nopeaan,
Tien päässä käänny tänne,
Me nähdään uudestaan.

Emme me koskaan saata tietää,
Emme koskaan aavistaa,
Kuka meidät kerran jättää,
Kuka toivoo ja rakastaa vaan.

Siis nosta minut maasta,
Ja auta jaloilleen,
Sillä kohta sinä itse,
Saatat pelätä kaivata taas.

On turha varastaa,
On valta häipyvää,
Mut että rakastaa,
Ei muuta pysyvää.

Et voi sä komentaa,
Et kieltää pakottaa,
Me ollaan pitkää haavaa,
Paljainta puhtainta.

Emme me koskaan saata tietää,
Emme koskaan aavistaa,
Kuka meidät kerran jättää,
Kuka toivoo ja rakastaa vaan.

Siis nosta minut maasta,
Ja auta jaloilleen,
Sillä kohta sinä itse,
Saatat pelätä kaivata taas.

Emme me koskaan saata tietää,
Emme koskaan aavistaa,
Kuka meidät kerran jättää,
Kuka toivoo ja rakastaa vaan.

Siis nosta minut maasta,
Ja auta jaloilleen,
Sillä kohta sinä itse,
Saatat pelätä kaivata taas.