Irti Äidin Helmasta
Jätkäjätkät
5:26Hän on liikkumatta poissa tänään käytöstä, Varattuna ei kato puhelimen näyttöä, Paikal makaa vaa peiton alla lämmössä, Se on sunnuntaisin tämmöstä, Uni on pitkä, On pitkällä pilvet tänää, Pipot silmil tipotiessä, Pilkkiessä virkistävää, Yks peiton alta kurottautuu varovasti, Kirkast maapalloo toisella silmäl hiukan pilkistämää, Hän on pieni kivi, ryömii sisää simpukka, Hän on vapaapäivä, leputtelee kinttuja, Hissukseen henki helmeks peiton alla valmistuen, Pää taakse kallistuneen, hän vaipuu talviuneen, Tää palapeli särkyvä, ei kupolia järkytä, Hän kylmänrauhallisen heittää ikkunasta kännykä, Kun koko maailma työntää takas kohti sänkyä, Levon helmi vetelee päälle lemmenvällyjä Ei millään malttais luotaan lähteä pois, kun kaikenlaista ois, vähän kerättävää vielä, en tahtois irti päästää, kun luokseen mua kaipaa Hän on menny, ku pystyy kuolleist herätä, Ajoissa aamu, antaa muiden vielä levätä Kurkust alas kaataa eilis illan viinilasit Kolkytkolme hitaal ja siihen miinus kasi Ekana hereil, tänää tavallista hiljasempi Unet viel puhuu, sisäl kehrää ajatusvirran henki Hän kertoo mulle, kuinka mun synkimmästä ajatuksest yön aikan kiteytyny kirkast helmee kirkanhempi Pausel melkei, auringossa raukeena Puolilta päivin tervehdin käsilläni, kun keskiaukema Nyt jatseis luki, tahdeissa mutiste, rustaa kaike alas yhel koruttomal lauseella, kun pääkoppa kolmanten jalkan me mennää, Joku ensin käy piilott amassa pienii kivii kenkää, Jos ja kun, tää maailma on kova annan pienelle kivelle vaa hoitoa hellää Ei millään malttais luotaan lähteä pois, kun kaikenlaista ois, vähän kerättävää vielä, en tahtois irti päästää, kun luokseen mua kaipaa vähän joudun mä vielä ei millään malttais luotaan lähteä pois, Kun kaikenlaista ois, vähän kerättävää vielä, En tahtois irti päästää, kun luokseen mua kaipaa Vähän joudun mä vielä Hei täs on hyvä, ymmärrys on syvä, kun pieni pyyhe viedä aina ajatuksen pohjaa, Mut tähän mä jään hei, laske mun pää kun syvälle nään ja helmi se siellä hohtaa Hei täs on hyvä, ymmärrys on syvä, kun pieni pyyhe viedä aina ajatuksen pohjaa ny tähän mä jää hei, laske mun pää ny, Syvälle nään ja helmi sielä se hohtaa