Katajainen Kansa

Kansa metsien, tuhansien järvien
Kansa soiden, kansa lakeuden
Kansa rannikon, repaleisen saariston
Kansa kivikovan kallion

Pitkä matka vaeltaa
Sen on tuntureiden taa
Lumi ladun piilottaa
Joko kansa luovuttaa
Ei kun umpihankeen uutta aukomaan

Sinnikkäästi kansa puskee sisullaan
Männynrungot kyytiin koskien
Mullankin se kääntää, vääntää esiin vaan
Kannot uumenista kaskien

Katajainen kansa
Raivaa korpiansa
Ei periksi anna, ei
Katajainen kansa risti
Lipussansa
Sisua, tarmoa, Jumalan armoa
Tämä kansa tarvitsee

Missä ennen korpimaa
Nyt jo karja laiduntaa
Kasvaa pellot pellavaa
Ruista ranteisiinsa saa
Se, joka hirsisaunaa rantaan rakentaa

Kansa kaamoksen, kansa revontulien
Kansa keskiöisen auringon
Vastavirtaan ui kuin parvi lohien
Rämpii luokse hillavarvikon

Katajainen kansa
Kuokkii peltojansa
Ei periksi anna, ei
Katajainen kansa risti
Lipussansa
Sisua, tarmoa, Jumalan armoa
Tämä kansa tarvitsee

Paukkupakkasella kylpee saunassaan
Pehmeäksi vihdan hautoo padassaan
Sankka löylynhöyry selkänahassaan
Hankeen kiepsahtaa ja ui – ui! – Hui
Avannossaan

Katajainen kansa risti lipussansa
Sisua, tarmoa, Jumalan armoa
Tämä kansa tarvitsee