Kuumaa Tuhkaa

Olihan se äsken tässä vaan se häipyi pois,
kiellän taikka käsken, ei se enää tulla vois.
Auki meidän sieluun niillä ollut ovi on,
myrkkyänsä nieluun toi savu kirjarovion.

Kasvoivatko sarvet otsissa hallitsevain.
Näätko paloarvet kasvoilla runoiljain.
Päivässä ei Roomaa kyhätty, niin uhottiin,
laulaen La Palomaa päivässä se tuhottii-iin.

Kuumaa tuhkaa-aa-aa, kuumaa tuhkaa-aa-aa.

Kuka senkin sääsi, se sääntö mistä hankittiin,
kyyhkyt lentoon pääsi, ihmiset vangittiin,
vuodattaen ystavyyttä kohden vainajaa.
Vihaan ilkimystä, sitä napin painajaa.
Helppo oli olla kokijana ansojen,
leirinuotiolla kaikui marssi kansojen.

Kuumaa tuhkaa-aa-aa, kuumaa tuhkaa-aa-aa.

Siihen ymparistöön sopeutunut koskaan en,
tähän vahemmistöön kuuluu meistä jokainee-en.
Siihen ymparistöön sopeutunut koskaan en,
tähän vahemmistöön kuuluu meistä jokainen.

"Kuumaa tuhkaa-aa-aa"
Ymparistöön sopeutunut koskaan en.
"Kuumaa tuhkaa-aa-aa"
Vähemmistöön kuuluu meistä jokainen.
"Kuumaa tuhkaa-aa-aa"
Jokainen, jokainen, meistä jokainen.
Jokainen, meistä jokainen.

Siihen ymparistöön sopeutunut koskaan en,
tähän vahemmistöön kuuluu meistä jokainen.