Vastaantulija

Kylmä ja kuollut kaupunki, kello on neljä ja maanantai
Tuhansia kasvoja ihmisten, synkkien ja kiireisten
Kaikki ne juoksee jonnekin, ja kauhea kiire tietenkin!
Ne ei kai tiedä ittekään mikä on määränpää

Vastaantulijan pysäytän, näen yhden tyhjän elämän
Hän kuulee muttei kuuntele, katsoo muttei mitään näe

Hei juokse autojen alle vaan, ei ne sua huomaa kuitenkaan!
Kun mikään muu ei kiinnosta, oma napa on maailma

Neljän ruuhkaan kadotan, kasvot vastaantulijan
Hetkessä ne unohdan, tuskin nähdään uudestaan!

Mä tiedän tänne kuulu en, joukkoon pystyynkuolleiden!
Mä tiedän yhden määränpään, ei kiirettä minnekään!

Mä tiedän tänne kuulu en, joukkoon pystyynkuolleiden!
Mä löysin uuden määränpään, ei kiirettä minnekään!