Surumarssi

Henkenne, veljet, urhasitte kansallenne,
pyyteettömästi taistelunne taistelitte.
Kalleimmannekin alttiiksi veitte puolesta sen,
sen elämän, sen arvon ja vapauden.
Tyrmistä kolkoimmat saitte tulla tuntemaan,
tuomiot ankarat langetettiin aikanaan.
Pyövelin kourat - tarttuivat teihin - armottomat,
mestattavaksi kahleissa kuljettivat.
Tsaarin me näemme palatsiinsa kätkeytyvän,
viinillä mieltään levotonta tyynnyttävän.
Kauan on silti kirjoitus ollut seinällä sen,
uhkaavat lauseet synkästi liekehtien.
Kun heti lyö, saatte nähdän kansan mahtavan
oikeutta vaatien uuteen taistoon nousevan.
Nyt hyvästi, me lausumme, veljet, haudallanne.
Uljaasti loppuun saakka te taistelitte.