Torpeedo

Ma synnyin veljien käsissä,
Pajan synkimmän
Sain sisääni voimaa villiä
Pyhän Venäjän
Oli ladattu, tähdätty julminta
Meren hirmua sydämeen
Käsi taikurin painoi ponninta,
Minä alle veen
Oi elämää, syvä vaahtopää,
Meri myllertää
Ei eteen nää
Ei jälki jää
Mitä perhanaa mua liikuttaa
Mulla suunta on tää ja määränpää
Ja elämäntyöni mä täytän
Ratas raksuttaa, se on sorjempaa
Teräskellos' on vieteri tiukka
Niin naurettavaa, että näytän, missä
Milläkin hetkellä kärkeni
Niin naurettavaa, että kallis ois
Nykyhetken vaahto, mi valuu pois
Nykyhetki on piste
Summa on tie
Mutta kauaksi vie
Jo seuraava tuokion hiukka
Tie lyhenee, yö lähenee
Mut' viisaat rannalla veisaa
Meres' jossain on salakallio
Sodan yltiöpäinen turmio
Siks' ei saa päin puskea
Täytyyv varoa ja väistää,
Luovia haroa
Ei luikurit, ette ainakaan
Torpeedoa petä luovimaan
Se peli ei käy ollenkaan
Urotyössä uskotussa
Vaan suoraa tietä lyhintä
Päin hirmua, niin lähintä
Myös ihannetta pyhintä
Me päästään taistelussa
Jos sattuu salakallioon,
Niin sattukoon
Ma mennyt oon
Ei muuta
Veljet saisi,
Vain odottaa
Ohi kallion taas ampua
Toisen torpeedon
Niin monta kuin tarvittaisiin,
Työ kunnes tehty on
Et pelastu meren Perkele
On suljettu joka salmeke
Siis ummessa tuomios'
Ylen kauan kansoja ryöväsit
Veriuhreja veit monin miljoonin
Muut ryövärit kavaluudella
Sa yksin yllätit
Sodat voitit orjain hurmehin
Sotasaalit sait hirveät hinkaloos'
Eikö siin' ollut kyllin kerraksi
Pyrit, perkele, maailman herraksi
Mut' entä jos se turmios',
Merirosvon loppu sun kohtalos'
"En pelkää", ilkkuvi päällikkö,
"Hyvin hallita kansoja"
Riiviö lasin kohottaa
"Hepo tahtoo piiskaa ja kauraa,
Niin kansakin"
Herrat hohottaa ja
Naiset irstahat nauraa
Heillä riemua on, riemu loppumaton
Ilu nautinnon, halu verraton
Liha, herras' on vain vähän hauras
Tie lyhenee meren kummitus
Lue rukous, yö lähenee
Yö sulle mulle kuitit siis
Mut' veljille voiton valkeus
Kuin laukaus ku'un puhkaisee,
Ukon leimaus kiven lohkaisee
Loven lyö, repäisee hajoittaa
Niin kalloni lyö loven panssariis'
Halkeaa ja halkaisee
Viel' hetkinen konnat korskukaa
Ja nartut haisevat haiskaa
Siitä seuraava hetkinen ulvokaa
Ja sitten ulvoen upotkaa
Sysisyvyyteen, mistä päälle veen
Ei palaja riekale raiskaa
Mut' orjat pois ylös ruumasta
Tuho tullut on rosvolaivan
Hei eikö ollut itsellä voimia
Yli laidan heittää hurttia,
Kun muille jätitte sen vaivan
Teitä varroimme, te viivyitte
Oli vaarassa vapaus veljeinkin
Vapaus, elon kallehin aarre se
Oma onnemme iki-ihanne
Vaan kansojen kaunoisin
Yhä vieläkin vartovat veljenne
Yhä viivytte, ulos laivasta nyt
Nyt uskaltakaa
Kaik' kahleet kerralla katkaiskaa
Ulos merelle uikaa veljeinne
Puna-purppuralipun alle
Se pelastaa, se kokoaa puna-armeijaa
Se johdattaa sen kunniaan
Yöluolista taivasalle,
Maan ääriin valtamerten taa,
Ylös kuiluista kunnahille