Kylästä Keväinen Kehto

Heilui haiven harmaitani
Suortuva suvun hopea
Uotin Tuonelan yökarjan
Vierellä suvinen lehto

Aamun harmaus herätti
Unistansa aimo miehen
Sylissä riemun riemupeite
Vierellä keväinen kehto

Vereni on kylmää mettä
Punaposkitta palelen
Synnyin, säikyin syntymääni
Päälleni vein hullun hunnun

Jo kuolee eloni aika
Suut jo tyhjiä sanovat
Kuolee karjat kauttaaltansa
Uomassa utuisen saaren

Kuolee aika aivan kohta
Vaan säilyy suvinen lehto
Surman suusta sulkasiipi
Kylästä keväinen kehto

Vereni on kylmää mettä
Punaposkitta palelen
Synnyin, säikyin syntymääni
Päälleni vein hullun hunnun

Nousi mahti nurmen alta
Maasta maahinen kohosi
Sisältä suvun syvyyden
Kaulaltani kalmamielen

Astun nurmeni nenälle
Ruohokorren korvan päälle
Kiven alle päivän kasvun
Vuoteheelle kuolleiden jalalla

Nousi alta nurmen nielu
Kurkku kummia murehti
Alta vaskivarpaideni
Yltä kultaisen kykyni

Kumman taito kyynärpäällä
Oudon onni otsallani
Katson alle nurmipeiton
Polulta verisen hengen

Vereni on kylmää mettä
Punaposkitta palelen
Synnyin, säikyin syntymääni
Päälleni vein hullun hunnun

Nousi mahti nurmen alta
Maasta maahinen kohosi
Sisältä suvun syvyyden
Kaulaltani kalmamielen