Varjonkukka

Minä kuljen siellä, missä maailma on pimeä ja lohduton
Takapihoilla, joissa kukaan ei ole leikkinut aikoihin
Surkeutta kannan selässäni, sydämessäni muistoa sinusta
Ja se muisto vetää syvemmälle varjoihin

Jos ei niin pimeä yö täällä ois
En kai koskaan vois
Muistaa ihanuuttasi Varjonkukka
Ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät
Ei niiden välissä
Voisi kokea unen kauneutta

Maailma tappaa kaiken kauniin, mutta sinua en sille anna
Pidän salassa sinut Varjonkukaksi kastoin
Sotamies voi rakastaa kuningatartaan ikuisesti
Vaan koskaan ei kai käy päinvastoin

Jos ei niin pimeä yö täällä ois
En kai koskaan vois
Muistaa ihanuuttasi Varjonkukka
Ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät
Ei niiden välissä
Voisi kokea unen kauneutta

Jos ei niin pimeä yö täällä ois
En kai koskaan vois
Muistaa ihanuuttasi Varjonkukka
Ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät
Ei niiden välissä
Voisi kokea unen kauneutta