Julianne

On jossain tuolla rinne vuoren
Utuisen ja korkean
Koti Juliannen nuoren
Ihanan ja vaalean
Sulhanen on Juliannen
Kunnon mies vaan rahaton
Sormuksen ja täyttä kultaa
Luvannut hän antaa on

Julianne on kaikkein kaunein
Alla kuun ja paljain päin
Suru suuri häntä painaa
Julianne
Julianne
Oi, miksi näin?

Kun koittaa aamu, lähden matkaan
Puhui näin tuo sulhasmies
Puronuoman täyttä kultaa
Olevan hän jossain ties
Nousi mies niin ratsun selkään
Haihtui aamuun usvaiseen
Vuoden päästä hänen kuultiin
Toisen neidon kihlanneen

Julianne on kaikkein kaunein
Alla kuun ja paljain päin
Suru suuri häntä painaa
Julianne
Julianne
Oi, miksi näin?

Ovi auki tupaan tyhjään
Sitä tuuli paukuttaa
Petolauma ulvoo kaukaa
Väistää miestä palaavaa
Kulta miehen taskut täyttää
Julianne vain poissa on
Lattialle jääneen näyttää
Kuivi viereen ruohikon

Julianne on kaikkein kaunein
Alla kuun ja paljain päin
Suru suuri miehen valtaa
Julianne
Julianne
Oi, miksi näin?
Julianne