Rantamökissä

Siel' rantamökissä istuupi hän
Tuo vanhus harmajapää
Hän katsoo liekkien leikkeihin
Ja aatokset pois kiirehtää

Ovat lapset maailmaan hältä lähteneet
Elon iltaan yksin niin hänet jättäneet
Yhä viettää iltaansa hän aatellen
Keralla muistojen

Vain ainoo ystävä pettämätön
On kukka akkunallaan
Sit' hoivaa hellien, hyväillen
Ja suojelee myrskyiltä maan

Tuopi hälle lohtua, ajan mieleen saa
Joka häipyi vuosien, mainingeitten taa
Kunnes tähdet taivaalta pois katoaa
Aamuhun uinahtaa

Ovat lapset maailmaan hältä lähteneet
Elon iltaan yksin niin hänet jättäneet
Yhä viettää iltaansa hän aatellen
Keralla muistojen