Minun Suomeni

Minun Suomeni on lause lausumaton
Se on metsässä puu, taivaalla kuu yllä hankien
Minun Suomeni on poika kastamaton
Ei poijasta saa pois pakanaa vain antamalla nimen

Sitä kun aattelen
Minä ymmärrän sen
Olen liiankin suomalainen

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla
Minun Suomeni on auki kokonaan
Ja sen löysin, kun mä kuljeskelin tuolla maailmalla
Minun Suomeni on kaunein päällä maan

Kai se haihtua pois jossain muualla vois
Jonkun toiseen taivaan alla
Miksi kaipaus lyö rintaan kun kesäyö
Eteeni aukeaa, jotakin laukeaa vain siinä istumalla

Sitä kun aattelen
Minä ymmärrän sen
Olen liiankin suomalainen

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla
Minun Suomeni on auki kokonaan
Ja sen löysin, kun mä kuljeskelin tuolla maailmalla
Minun Suomeni on kaunein päällä maan

Ja kun täällä kahlaan pientä elämääni
Se on suonissani villi kuohuva
Minun Suomeni on sydämeni
Minun Suomeni on pääni
Minun Suomeni on taivas, se on maa

Minun Suomeni on tähtitaivaan alla
Minun Suomeni on auki kokonaan
Ja sen löysin, kun mä kuljeskelin tuolla maailmalla
Minun Suomeni on kaunein päällä maan
Kaunein päällä maan