Soittoniekka

Oon soittoniekka huoleton ja soitan missä vain.
On häät tai hautajaiset aina kuulet soittoain.
Mä soitan niin kuin tahdon, en kuin halutaan.
Mä soitan kunnes huoleni voin hetkeks unhoittaa.
En ruista tahdo puida, en korjaa pellavaa.
Ei viulun jousi totella voi kättä kankeaa.
Mua laiskaks älkää mainitko, vaik joskus ennemmin
mä nälkää nään kuin soitollani viljaa kerjäisin.
Syksyn tullen kauas tahdon metsiin taivaltaa
ja mieletönnä soittaa missä miilut savuaa.
Kun metsälampi äänetönnä yössä unelmoi,
niin ihmissielun uumenissa viulu vaikeroi.
On kolme kieltä viulussani, neljättä ei lain.
Mun ystäväni haudalla se katkes parahtain.
Vaan kuolemaani saakka teitä lauluin saattelen
ja kerran ikuisuuden portit soittain aukaisen.