Jerusalemiin

Hän nauroi harvoin
viipyi vaiti mielummin
ja katsoi kaiken silmin janoisin
siihen nurkkapöytään
vain kerran uskalsin
tuokio ja tiesin
en pääse takaisin

Talvi tuli varhain
ja meni menojaan
sen kevään kuuntelin
vain hänen katsettaan
isä kantoi huolta
sisko kirjeitään
hän hymyili ja vei minut mennessään

Katariina sulki silmät
kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
Jerusalemiin"

Muistan huivin ja sen hameen
ja taivaan purppuran
hän tahtoi meren ääreen
ja ääreen Jumalan
minä kuulin kyllä kaiken
ja niin vähän ymmärsin
sen tiesin että turhaan
kiinni pitäisin

Katariina sulki silmät
kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
Jerusalemiin"

Sekaisin tai ei
hän meni tuulta päin
kulki koko tien
minä puoliväliin jäin

Katariina sulki silmät
kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
Jerusalemiin"

Katariina sulki silmät
kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
Jerusalemiin"