Runoilija

Kun tänään tulin mä töistä kotiin
Sä kuuntelit radiota
Siellä vanha kunnon Juice lauloi
Elämä on kuolemista

Kyynelsilmin ja juovuksissa
Sä käännyit minua päin
Ja keskeltä savun ja pullojen
Sä lausuit mulle, sä lausuit mulle näin

Minä en ole syntynyt kuolemaan
Vaikka hautaani synnyinkin
Sitä kättä en rupee mä nuolemaan
Joka hakkaa mut kuitenkin

Minä elän, minä elän
Ja kierrän tätä palloa
Kuin täi kynä taskussa kiertäisi
Aleksis Kiven, muotoista kalloa

Hei älä koskaan ota runoilijaa luoksesi asumaan
Se ryyppää rähjää ja rellestää ja kaataa kaljaa sun kitaraan
Hei älä koskaan ota runoilijaa luoksesi asumaan
Se salaa surujaan kantaa ja niitä nurkkiisi piilottaa

Viime yönä mä äkkiä heräsin
Pieneen ääneen tai liikkeeseen
Kun sä seisoit sänkyni vierellä
Silmät oudosti kiiltäen

Olen nähnyt, sinä sanoit
Sukellusveneen taivaalla
Ja sen veneen tornissa kalusi
Palava joutsen kuparikolikkoa

Hei älä koskaan ota runoilijaa luoksesi asumaan
Se ryyppää rähjää ja rellestää ja kaataa kaljaa sun kitaraan
Hei älä koskaan ota runoilijaa luoksesi asumaan
Se salaa surujaan kantaa ja niitä nurkkiisi piilottaa
Ja se on ainoa vuokra, jonka runoilijalta saa