Ryyppyruusu

Me mentiin perjantaina raflaan, kun me lätkä hävittiin
Siellä nurkkapöytään istuttiin ja riideltiin
Silloin vanha neiti, ryyppyruusu baarituoliltaan
Meille väläytti viipaleen viisauttaan

Ei poijat elämän puulaakissa pidä tapella tosissaan
Siinä voitto voi olla tappio ja hävinnyt palkitaan
Hei älkää pojat naurako, vaan hetken kuunnelkaa
Elämän liigamestarin riemusanomaa

Kun voittaa särkyneen sydämen Nobelin, Tuulen Viemää, Oscarin
Elämän kolhuissa olympiakultaa, saa mestarin tittelin
Ja bonuspalkinnoksi saa voittaja tietenkin
Tämän maailman kapakoihin ikuisen stipendin

Jos tuoppi jaksaa oluen murheen, sen jaksan minäkin
Jos tuoppi kestää kuplat puhjenneet, ne kestät sinäkin
Sanoi ryyppyruusu horjuen naisten huoneeseen
Siihen paikkaan lätkä unohtui, ei kaljaa koneeseen

Kun voittaa särkyneen sydämen Nobelin, Tuulen Viemää, Oscarin
Elämän kolhuissa olympiakultaa, saa mestarin tittelin
Ja bonuspalkinnoksi saa voittaja tietenkin
Tämän maailman kapakoihin ikuisen stipendin

Kun voittaa särkyneen sydämen Nobelin, Tuulen Viemää, Oscarin
Elämän kolhuissa olympiakultaa, saa mestarin tittelin
Ja bonuspalkinnoksi saa voittaja tietenkin
Tämän maailman kapakoihin ikuisen stipendin

Kun voittaa särkyneen sydämen Nobelin, Tuulen Viemää, Oscarin
Elämän kolhuissa olympiakultaa, saa mestarin tittelin
Ja bonuspalkinnoksi saa voittaja tietenkin
Tämän maailman kapakoihin ikuisen stipendin