Julia

Mä oon se mies sama mies joka sun eteesi polvistui,
Suutelin sormenpäitäsi ja tuoksussasi uin.
Ja nyt se rakkaus on puhki kulutettu vanhaa tavaraa.
Joskus luopuminen on vaikeaa.

Sä olet yhä mulle se poutapäivä
Kun kesäkuisten koivujen keskellä häitä
Me juhlittiin ei osattu ennustaa säitä
Kun rakkauteenkin kuului se myrskyjen häivä.
Sä olet minun Julia.
Valokuvan valkoinen morsian.
Sä olet minun Julia.
Miksi lähdit niin pian?

Mä oon se mies hullu mies joka ei ylitse päässytkään.
Itkien soittelin öisin sulle kipua äänessään.
Mut kun on rakkautta turhaan elvytetty toisen sydämeen.
Luovutan pois sormuksen.

Sä olet yhä mulle se poutapäivä
Kun kesäkuisten koivujen keskellä häitä
Me juhlittiin ei osattu ennustaa säitä
Kun rakkauteenkin kuului se myrskyjen häivä.
Sä olet minun Julia.
Valokuvan valkoinen morsian.
Sä olet minun Juulia.
Valokuvan valkoinen morsian.
Sä olet minun Julia.
Miksi lähdit niin pian?

Mä oon se mies, sama mies jos joskus kadulla törmätään.
Sä oot se tarina rakkaudesta joka mua viiltää.

Sä olet minun Julia.
Valokuvan valkoinen morsian.
Sä olet minun Julia.
Valokuvan valkoinen morsian.
Sä olet yhä mulle se poutapäivä
Kun kesäkuisten koivujen keskellä häitä
Me juhlittiin ei osattu ennustaa säitä
Kun rakkauteenkin kuului se myrskyjen häivä.
Sä olet minun Julia.
Valokuvan valkoinen morsian.
Sä olet minun Julia.
Valokuvan valkoinen morsian.
Sä olet minun Julia.
Miksi lähdit niin pian?