Ei Mitään Koskaan Ollutkaan

Kyläkoulu suljettiin, me muutettiin
Helsinkiin kauas pois.
Sieltä missä henkimailman tyyppeihin
yhdessä uskottiin.

"Ne meidät saa" huudettiin
ja meille naurettiin.
Aina oltiin ne naapurin kolme houdinii.
Nyt siitä unia nään
taas sinne mä jään,
ne tekee minusta kauniin.
Ja tärkeimmästä ne aina muistuttaa.

Kokeillaan, katsotaan
kai jotain vielä uskalletaan.
Muutetaan, maailmaa
ennen kuin se katoaa.

Nyt monen vuoden jälkeenkin pistää miettimään,
kyselemään itseltään.
Minkä vuoksi synnytään ja kuollaan pois.
Kai toisin ei olla vois.

Aina taas eksytään
ja kotiin läydetään.
Nyt jo siipensä saaneena paremmin ymmärtää
sen mitä jäljelle jää,
kun täältä lähdetään.
Suo, kuokka, kirves ja Jussi.
Päiväkirjan sivuilla mä elän sen uudelleen.

Kokeillaan, katsotaan.
kai jotain vielä uskalletan.
Muutetaan maailmaa
ennen kuin se katoaa.
Hymyillään, ei tietenkään,
suurkaupunkeihin eksytään.
Muutetaan Narniaan.
Ei mitään koskaan ollutkaan.