En Ollutkaan Sun Arvoinen

Tässä tyhjässä huoneessa yksin mä istun taas
Siitä viikkoja on kun oven suljit takanas
Vaikka päivisin vannoin ja lupasin rauhoittua
Aina iltaisin yksin sä valvoit ja ootit mua

Lopulta pakkasit laukkus kun suunta ei muuttunutkaan
Peilistä syyllisen löydän ja ääneen mä tunnustan

Nyt tajuan sen niin väärin mä tein
Tunteitas poljin sua laiminlöin
Sua kylmästi kohtelin ja itsestäänselvänä pidin
Vihdoin tajuan sen niin väärin mä tein
Sydämes särjin sua satutin
En koskaan mä ollutkaan sun arvoinen

En silloin nähnyt mä ollenkaan meitä vain tuhosin
Kun aamuyöstä taas avainta lukkoon sovitin
Paljon tekisin toisin jos siihen vain pystyisin
Kaikki ilkeät sanat sanomatta jättäisin

Miks kaiken arvokkaan ymmärtää vasta kun menettää
Omista virheistä maksan ja ilman sua täytyy elää

Nyt tajuan sen niin väärin mä tein
Tunteitas poljin sua laiminlöin
Sua kylmästi kohtelin ja itsestäänselvänä pidin
Vihdoin tajuan sen niin väärin mä tein
Sydämes särjin sua satutin
En koskaan mä ollutkaan sun arvoinen

Mä en ollutkaan
Sun arvoinen

Nyt tajuan sen niin väärin mä tein
Tunteitas poljin sua laiminlöin
Sua kylmästi kohtelin ja itsestäänselvänä pidin
Vihdoin tajuan sen niin väärin mä tein
Sydämes särjin sua satutin
En koskaan mä ollutkaan sun arvoinen

Miks kaiken arvokkaan ymmärtää vasta kun menettää
Nyt virheistä maksan ja ilman sua täytyy elää