Turha Lohdutus

Miks' mielesi
On niin murheinen?
Mä tuota tiedä en
Vaan lohduttaa
Jos sua koittanen
Sä hylkäät sen

Miks' et voi luottaa
Sä ystävään?
Vaan kantaa murhees tään
Koitat niin yksinään

Miks huoliasi mä huojentaa
En enää koskaan saa?
Ja miksi mua vähättelet
Ja karttelet?

Vaan ehkä aavistaa
Mä voinen murheesi tään,
Kun minua et lempiä
Voi enää ensinkään

Mun lohdutukseni
Niin turha on
Ja sulle arvoton
Saan tyytyä mä kait kohtaloon
Se paras oon

Vaan ehkä vielä mua tarvitset,
Kun elon tiellä
Yksin näin harhailet

Ja silloin riennä luo ystävän
Mi sua ymmärtää
Ja sydämesi näin kärsivän,
Voit tyhjentää

Ja silloin lohduttaa
Mä sua vihdoinkin saan
Mun sydämeni hellyyden
Sä opit tuntemaan

Ja silloin lohduttaa
Mä sua vihdoinkin saan
Mun sydämeni hellyyden
Sä opit tuntemaan