Varjot

Sateesta märkä, kuohuva katu
jatkanko matkaa vai hyppäänkö?
Autot roiskii päälle,
mä odotan jos valot vaihtuis
Kierrän näitä kortteleita
ovia ei oo, ikkunoissa tukot
ja ihmiset jonottaa elokuviin
kuin ne keksis muutakaan
Ja sitten tulet sä, putoat mun eteen
pilvien ja varjojen takaa
Sä melkeen kysyt: Voiko unohtaa kaiken?
ja me juostaan kadun yli, niinku rikottais kellot

Sä viet mut alas jonnekin,
missä ihmiset on oljenkorsia
Mä kyselen moneen kertaan
kaikkee mikä ei ole tärkeää
Me kuunnellaan jotain merimiestä,
maailma on jäänyt kuvina sen käsiin
sanoo: Onneks ei näy satamaa
ja työntää päänsä lasiin
Ja sä muutut yhä kauniimmaks,
mä yritän voittaa aikaa
sanot: Mä opetan sut lentämään
sillä pian sortuu kaupunki
ja ruoho peittää rauniot

Likaseen puistoon pitkin nurmikoita,
istumaan kirkon rappusille
pikkupojat jakaa pelkoonsa
ei ne pysty kunnolla ees lyömään
Mä kuuntelen sun aamuja
kun veri kuivuu suoniin
kun lattia on terävää jäätä
ja repii jalat riekaleiksi
mä kysyn: Mihin sä meet, kohta on aamu?
Sanot: Turha sun on olla huolissaan,
sillä kaikki järjestyy kun ei oo tarkka vitustaan
Ja sä kiipeet talojen katoille
huudat: Hei, täältä näkee kauas
ja pyydät: Voitsä kääntyy selin
niin mä levitän mun siivet, lennän kohti pilviä
ja mä teen sen, mä lähden varjojen perään, mä juoksen ne kiinni
ja mä teen sen, mä tartun pilven reunaan ja revin ne alas
ja mä teen sen, mä kirjoitan nimeni ilmaan
ja mä teen sen...