Sadan Vuoden Yksinäisyys
Sig
3:11Joet virtaavat ristiin, on vesi shamppanjaa ja yöt, joissa kuljen, kuuletko huuhkaajaa? Se pesänsä on tehnyt koloon raunioiden Ei sirpaleemme yllä kattoon samettitaivaiden Patsaamme raunioituu tuhkaan kytevään kuin lapsi helkyt naurat ja muistoihini jäät Lapsuus & lapsellisuus ethän karkaa? Tule puristamaan köyhää sydänparkaa Pidän rammoista, sokeista, eksyneistä ja hulluista, sillä olenhan yksi heistä Joen kirsikkapuista on linnut muuttaneet ja palatsien seiniin profeetat kirjoittaneet Makua kesäheinän tuuli kuiskuttaa, taas kirjaston ryösti sata väärää profeettaa Tiedon sokkeloihin olen eksynyt joka sätkynuken lanka on minuun kiertynyt Lapsuus & lapsellisuus ethän karkaa? Tule puristamaan köyhää sydänparkaa Pidän rammoista, sokeista, eksyneistä ja hulluista, sillä olenhan yksi heistä Unessa aaltoihin juoksen (ruoho peittää rauniot) ne rautaa syleilevät (taivas sinistä jälleen) Taas sydämeeni kokoontuvat ystävät (kaikkialla piikkilankaa) niin monta kuin hiekanjyvää maailmassa on, (Kuka muistaa ihmistä hänen mentyään?) niin monta vuotta on ihminen turhaan onneton (Oma tarkoituksensa) Mä nukun raunoissa (elää on) ja kuulen huuhkaajaa (jokaiseen) ja elämän joen viini minut juovuttaa (elämää) Lapsuus & lapsellisuus ethän karkaa? Tule puristamaan köyhää sydänparkaa Pidän rammoista, sokeista ja eksyneistä ja hulluista, sillä olenhan yksi heistä Lapsuus & lapsellisuus ethän karkaa? Tule puristamaan köyhää sydänparkaa Pidän rammoista ja sokeista, eksyneistä ja hulluista, sillä olenhan yksi heistä Lapsuus & lapsellisuus ethän karkaa? Tule puristamaan köyhää sydänparkaa