Tuonela

Syntymättömien sydämiin on kannettu kutsukortit,
käsien viivoihin kartoitettu Tuonelan tummat portit
Nuoruus kavahtaa kuolemaa, vanhuus vaeltaa vastaan
tuttua joka vieraaksi jää, aavistukseksi ainoastaan

Luulin kaiken kadonneen,
laskin kivet kirkkomaan
en omaa nähnyt,
jäikö jokin puuttumaan?

Tuonelaan, tervetuloa Tuonelaan
Tuonelaan, kuolema kutsuu

Parempi kuolla nuorena jo, kuin elää ikävään asti
en tahdo hiipua hiljaa, vaan loimuta raivoisasti
Parempi kokea kärsimyskin ja tuntea tuska musta
kuin uneksua pumpulissa ilman uskallusta

Luulin kaiken kadonneen,
laskin kivet kirkkomaan
en omaa nähnyt,
jäikö jokin puuttumaan?

Tuonelaan, tervetuloa Tuonelaan
Tuonelaan, kuolema kutsuu

Tuonelaan, tervetuloa Tuonelaan
Tuonelaan, kuolema kutsuu

Tuonelaan, tervetuloa Tuonelaan
Tuonelaan, kuolema kutsuu