Elokuun 11.

Leikkipuisto hiljenee, on lapset lähteneet
Pieni puisto orpojen jo hiljaa pimenee
Syksyn ensilehti putoaa, vieno tuuli puhaltaa
Tyhjän penkin huomaan, käyn siihen istumaan

Siinä katson maailmaa, käy ilta tummumaan
Poltan tupakan ja väsyttää, pitäis mennä nukkumaan
En voi, maailma tää mua hämmästyttää
Aivan liian paljon on epäselvää

Jossain joku sotii, joku kamaa puhaltaa
Joku ketjuin, lukoin suojaa pientä kotiaan
Ja joku rahat käärii, toinen töitä tehdä saa
Joku peloissansa häärii juoden rommitotiaan

Huolissani huokaan, hiljaa tummuu maa
Tumpin heitän maahan, joku korjata sen saa
Ja mistä, niin mistä mietin tuska johtuukaan?
Kun lentokoneen nään, joku kauas matkustaa ja

Katsoin kauan kauniisiin kasvoihin
Liian kauan katsoin sinuun ja
Tunteen tuskaisen tartutin katseisiin
Kumpa olisit tarttunut minuun

Katsoin kauan kauniisiin kasvoihin
Liian kauan katsoin sinuun ja
Tunteen tuskaisen tartutin katseisiin
Kumpa olisit tarttunut minuun

Leinikan poimi maasta, se saasta
Kuka onkaan, kun sinut vei
Kukalla rinnuksen somistan
Sen sinulle omistan
Ja sulle rakkauslaulun tein
Sen levy-yhtiöön vein
Ne sanoi, "Ei"

Katsoin kauan kauniisiin kasvoihin
Liian kauan katsoin sinuun ja
Tunteen tuskaisen tartutin katseisiin
Kumpa olisit tarttunut minuun

Katsoin kauan kauniisiin kasvoihin
Liian kauan katsoin sinuun ja
Tunteen tuskaisen tartutin katseisiin
Kumpa olisit tarttunut minuun