Kaksi Yksinäistä

Kaksi yksinäistä yössä kaupungin
Kulkee katuja niin haurain askelin
Mies ja nainen, joita väärät tähdet johdattaneet on
Sydän molempien kylmän lohduton

Taksijonoon pitkään peräkkäin he sattuvat
Ja kohta ovat niin kuin vanhat tuttavat

Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan
Miten harhaan oli vieneet kadut julman maan
Haavat viiltää yhä sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen, voi murtaa ovet rakkauden

Kaksi yksinäistä yössä kaupungin
Häipyy teilleen omillensa kumpikin
Hetken jakaa kun he saivat samanlaisen kohtalon
Sielut arpeutuneet rauhaa täynnä on

Kenties aika jälleen samaan jonoon kuljettaa
Ja ovat enemmän kuin kaksi tuttavaa

Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan
Miten harhaan oli vieneet kadut julman maan
Haavat viiltää yhä sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen, voi murtaa ovet rakkauden

Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan
Miten harhaan oli vieneet kadut julman maan
Haavat viiltää yhä sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen, voi murtaa ovet rakkauden

Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan
Miten harhaan oli vieneet kadut julman maan
Haavat viiltää yhä sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen, voi murtaa ovet rakkauden

Haavat viiltää yhä sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen, voi murtaa ovet rakkauden