Särkyvää

Näinä öinä
mieli matkustaa
se kulkee missä tahtoo
mä päättää en saa polkujaan
vaan joudun valvomaan
ja matkaseuranaan
mä nähdä valveunta saan.
Näinä öinä
melska hellittää
on kotvan kaikki selvää
ja kumman helppo ymmärtää
sä lepäät vierelläin
kun käännyn sua päin
mä hetken aikaa vaistoan
sä jaat tän saman maailman.
Niin särkyvää
on onni tää
niin mitättömästä voi
kaikki sirpaleiksi sälähtää
niin särkyvää
kun meitä kehotettiin
rakkaudesta huolta pitämään
en voinut ymmärtää
se kuinka helppoa niin
on särkeäkään.
Näistä öistä
voimani mä saan
sen minkä kruunu vaatii
ja markkinoilla tarvitaan
ja itku auta ei
ja jatkettava ois
taas tehdä taksvärkkinsä pois
hulluja olevansa sois.
Niin särkyvää...
Mitä meille silloin jää...