Rannaton

Kun isät poikiaan
laittaa nukkumaan
Mun sängyn vieressä tyhjä tuoli
ja kirja odottaa

Vain pieni haava sieluun jää
jonka aika parantaa
Mut tässä muistojen päiväkirjassa
ei loppua olekaan

Vaikka sattuu mä selaan vaan...

Mä oon aamu, joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus, joka huutona äänensä kuulee
Mä oon laine joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu

Kyllä vuodet vierii vaan
ja siinä melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta
sitä oikein ponnistaa

Pitäiskö kaappiin kurkistaa
tai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa
ja uskoo parempaan

Kahden maailman väliin jään...

Mä oon aamu, joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus, joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli, joka itsensä myrskyksi suuttuu
Mä oon laine joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu

Pimeässä mä harhailen suuntaan jokaiseen
Auringonnoususta itselleni suunnan mä teen...

Mä oon aamu, joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus, joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli, joka itsensä myrskyksi suuttuu

Mä oon aamu(aamu, aamu, aamu, aamu...)
("Vuu-u-huu...")
Ja mä oon tuuli(tuuli, tuuli, tuuli, tuuli...)
("Vuu-u-huu...")