Sokeripala

Oi jos kaunis kultaseni oisit ruusupuu,
itse sua hoiteleisin, eikä kukaan muu.
Pitäisin sun akkunalla, että sanois kansa;
parhaimmalla paikalla hän pitää rakkaimpansa.

Oi jos oisit kultaseni kissanpentu vain,
silloin saisit unenpäästä kiinni polvellain.
Silittäisin päätäsi ja sievää nöpönenää,
enkä sua luovuttaisi kenellekään enää.

Oi jos oisit kultaseni sokerpalanen,
pitäisin sun piilossa vain salaa suudellen.
Mutta voi voi surkeutta, voi voi tätä pulaa;
suudelmista suloisista saattaisit sä sulaa.

Oi jos oisit kultaseni helmi syvän veen,
hellästi sun sijoittaisin kultasormukseen.
Sormessani hurmaavinta hehkuasi loisit,
yksinäiseen sydämeeni onnentunteen toisit.