Sinuun Minä Jään

Koivun huminaa
Kuulen, kun toukokuussa nurmella makaan
Jokaisen kevätlaulun osaan ulkoa
Ja yksin laulan kotiinpäin, kun kuljen

Milloin huomasin?
Sä tartuit käteen, jota tuskin ojensin
Ja pian toinen siinä vierellä makaa
Etsii sitä samaa pientä neliapilaa
Sen antaa lyhyt kesä

Sinuun minä jään
Me pilvien patsaita vain jäljennetään
Mutta ne muuttuu, katoaa niin nopeaa
Ja piirrustukset jäävät kesken
Niinkuin mekin ilmaan piirrytään

Sinuun minä jään

Sinuun minä jään
Kun kevätlauluja ei lauleta enää
Sitten kun kuivuneet on juhlaseppeleet
Pöydät on siivottu ja vieraat menneet

Koetan kiiruhtaa
Pilvien patsaat jälleen muuttaa muotoaan
On vielä hoitamatta monta asiaa
Mutta miksi en voi muistaa ainoatakaan

Sä teitkin maailmasta kauniimman elää
Nään taivaalla, kun putoo tähti pimeään
Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan
Kuin tähdenlennot avaruuteen
Sinua en aio unohtaa

Sinuun minä jään
Sinuun minä jään