Jälkemme

Herää, uusi tieni, veräjä avaa
Uudeksi minut kohota
Miksi tiedän yhä sen vaivaavan
Sisimpääni reikää kalvavan
Nuo kaikki tummat tuntoni
Luulin jättäneeni taakseni
Haudanneeni menneeseen

Jälkemme tästä maasta polveutuu
Kasvaa, vaan ei taivaalta laskeudu
Kateudesta muurimme kohoaa
Pelosta tulevankin yrittää omistaa

Tuomittu on meidät tähän luontoon syntymään
Sen osana luonnottomina elämään
Kaikessa tyyneydessä kastettu hyväksymään
Ettei muuta olekaan

Näytä, ihminen nyt osoita
Joka ensimmäisen sanansa
Lausumaan pystyy muutenkin
Kuin toisten määrittämiä
Merkityksiä käyttäen

Jälkemme tästä maasta polveutuu
Kasvaa, vaan ei taivaalta laskeudu
Kateudesta muurimme kohoaa
Pelosta tulevankin yrittää omistaa

Katkerana odotan
Hajottaa halajan
Sytyttää palamaan
Rakentaa uudelleen
Siksi itseäni vihaan

Sillä olen voimaton
Vapaanakin kahliudun
Kun en osaa muutakaan