Pohjolan Tytär

Hän saapuu läpi usvain yön
Niin saapuu luoksein mun
Henkein kietoo asterin valkoiseen
Talven varjoon unhojen
Hän saapuu läpi usvain yön
Niin saapuu ja vie mut pois
Saliin hyisten jäisten linnojen
Hiljaisuuteen kuolleiden

Kaukaa saapuu pakkanen
Kuin tähdet ylle havukruunujen
Tukassaan tuulet pohjoisen
Ja varjot salain yön talvisen

Sydämeeni hyhmä saa
Kylmän kyyneleet mun kirvoittaa
Hän puhuu sanoin pimeyden
Hän kutsuu uneen iäiseen
Tuuli uinuu saa hiljainen
Ilma tyyni lasin kaltainen
Kuu kuollut katseensa alas luo
Hallatar unohduksen suo

Hyinen on talven yö
Ja tähdet himmenee
Pysähtyy nyt talviyö
Kun kuljen kuolleeseen

Hyyteen syömein vaipuu
Niin pitkään pakkaseen
Jääköön taakse maa
Ja varjot murheiden
Hyinen on talven yö
Ja pimeys yllein saa
Tänä yönä tähdetönnä
Mut vie tytär Pohjolan