En Päivällä Sua Nää

En päivällä sua nää, sä kaipaat hämärää
Vain silloin oot todellinen
Nään aamun saapuvan, niin paljon puuttuvan
Mä tiedän mun päivästäin

Mut saavut taas kun ilta on, aikaan karjankellojen
Silloin avaan ikkunan
Viivyt yön vain vierelläin, olet pois niin yllättäin
Minä suljen ikkunan ja jälleen odotan

Kun ilta tummenee, puut varjoiks vaikenee
Ja kuiskii kesäinen yö
Niin rakkaus syvenee, pian tuskaks tummenee
Jos kauan sua odottaa saan

Olet tuoksu toukokuun, kesäniityt heinäkuun
Olet elokuinen yö
Sinä ainut uneni mun, sinuun jälleen taas vaivun
Enkä herää, ennen kuin sä lupaat, luoksein jäät