Mielenvalta

Portin pielestä poispäin avautuu toinen todellisuus
Yksin surujen maille nyt vaivun
Käpertyen pois onnellisuus, ei iloa lain
Vaikka olikin tuo osa minua

Ilmojen halki kylmyys pyyhkien pois kaiken elävän
Jään alle minut jättäen
Pettymys valtaa mielen sairaalloisen
Pelkkää usvaa, ilot haaveiksi jää

Ei ole mitään
Mieleni murtuen
Kasvonsa kääntäen, te kaikki

Ei, en matkalla mihinkään
Valheet elämän minut veivät pilkkopimeään

Mielen vanki ikuinen
Pois kai löydä koskaan en
Jos vain kerran oivaltaa
Kaiken se vain heijastaa

Sanat julmat kirvoittavat
Kääntäen maat, kääntäen esiin huolet
Kuin varkain kasvaen katkeruus

Veitsen lailla arvet auki piirtyen
Silmistä näkee sen kuinka sisältä sattuu
Muistot esiin astuu taas koskettaen
Ei tätä tunnetta kohdata voi