Peilikuva

Tyhjyyden äärellä tumman veden
Ihollain kolea lokakuu
Vastavirta kutsuen luokseen
Sen sointiin voisin kuolla

Kaiken kokenut kärsien
Molemmat puolet nähnyt sen kauneuden
Silti luovuttaa en voi
Itselleni anteeksi antaa

En koskaan

Maalattu peilikuva
Katsoen minua katkeruus
Mitä ikinä päätän niin se on väärä tie
Pohjalle vajoten peloissaan
Yksinäisyys mukanaan
Ei se tunne vaan todellisuus mikä tänne jää

Peloton matkaaja vai kaikista heikoin
Saanko luvan parempaan elämään
Peilikuvako sen kertoo
Särkyneet reunukset ikivanhan kehyksen

Niin kauas
Kuulen huudot, kun ne lyö läpi yön
Vieden voimat kaiken mukanaan
En rakkauttani löytää voi
Kahlittuna vankina oman maan

Revitty maa se juuristaan loppuun palaa
Peilissä kasvot riutuneet kurjuutta maalaa
On tuhlattu vesi
On kuivunut maa mikä ei kanna
Kasvattaa vain eloa pahaa

Niin kaikuu läpi yön pisarat sateen
Kaiken kuulen sen
Mikä on luonut minulle kauneuden
Tähtivyön, taivaan kirkkaan
Kylmyyttä julmaa en luoksein kaipaa

Poljen allain riutunutta elämää
En saanut mitään, enkä ketään
Tuhlattu vesi, poltettu maa
Elämältä ei mitään
Ei yhtään mitään mitä antaa